Pelon kulttuurista vapaaseen luovuuteen – Miten rakentaa kestävää ja tasapainoista Suomea?

Suomalainen yhteiskunta on ajautunut tilaan, jossa vanhat toimintamallit ja pirstaleiset korjausliikkeet eivät enää tavoita ajan vaatimuksia. Kun julkisen talouden tasapainoa haetaan lyhytnäköisillä pakkoratkaisuilla tai vinouttamalla tulonjakoa, päädytään tilanteeseen, jossa todelliset voittajat ovat vain marginaalisia ryhmiä. Samaan aikaan laaja enemmistö kantaa järjestelmän synnyttämää kitkaa ja epävarmuutta.

Tavoitteena saa olla hyvinvoiva, kestävästi kuluttava yhteiskunta ja vieläkin onnellisemmat kansalaiset. Tämän saavuttaminen ei kuitenkaan onnistu rutiininomaisella pakottamisella, vaan purkamalla kankeita rakenteita ja luottamalla yksilön omaan elämänhallintaan.

Tekoäly asiantuntijan vauhdittajana, ei korvaajana

Julkisessa keskustelussa tekoäly kehystetään usein joko uhkana tai pelkkänä kustannussäästön välineenä. Oikein ymmärrettynä kyse on kuitenkin ihmisen kykyjen ja vaikuttavuuden moninkertaistamisesta.

Esimerkiksi vaativissa suunnittelu- ja rakennushankkeissa tekoäly ei astu asiantuntijan tai konsultin tilalle, vaan toimii tämän älyllisenä vipuvartena. Jos asiantuntija on aiemmin ehtinyt tuntikohtaisen työn puitteissa kartoittaa ja analysoida yhden rakenneratkaisun tai yksityiskohdan, tekoälyn tukemana hän kykenee samassa ajassa kartoittamaan niitä kolme. 

Kyse ei ole esim. asiantuntijatyön kuormittavuuden lisäämisestä, vaan rutiininomaisen hidasteen raivaamisesta. Tällöin konsultin tai koordinaattorin asiantuntemus vapautuu todellisen arvon, turvallisuuden ja laadun varmistamiseen. Malli toimii myös työhyvinvoinnin tukena. 

Hoitoalalle on hiljalleen rantautumassa tekoälyavusteiset robotit, joita jopa jossakin yhteydessä jo kaipailtiin. Säästäisin mielihyvin omaa humanoidiavustajaa varten, jos mahdollista. En katso lasteni velvollisuudeksi hoivata minua; jossakin vaiheessa yksinäistä, vanhaa känkkäränkkää.

Kansalaispalkka: Turva, vastuu ja rakenteiden purkaminen

Tulonjaon vääristymät ja monimutkainen tukiviidakko vaativat siivousta sekä selkeän ja rohkean ratkaisun: kattavan kansalaispalkan, joka kulkee mukana vauvasta vaariin.

Vapauttava ja perheystävällinen muoto voi tarjota esim. nuorille aikuisille vankkaa ja ennustettavaa taloudellista selkänojaa ilman byrokraattista pelkoa, jolloin myös kynnys perheen perustamiseen madaltuu. Syntyvyyden lasku taittuu, kun tulevaisuudesta tulee taloudellisesti turvattu. Ikääntyvän ei tarvitse pelätä yksinäistä tulevaisuutta, kun hän voi palkastaan siirtää sivuun eläkettä varten. Työttömyyttä ei käytännössä nykymallisena tunneta. 

Kansalaispalkassa tulee huomioida ihmisten eripariset lähtökohdat ja erityistarpeet joustavasti – kuten synnynnäiset haasteet suhteessa tavanomaiseen toimintakykyyn. Se toimii vahvana pohjana, jonka päälle jokainen voi hankkia lisäansioita työllä tai muulla laillisella toiminnalla. Kansalaispalkka voi olla yksi parhaita askelia kohti pienyrittäjyyttä. Kanslaispalkasta voi myös halutessaan kieltäytyä, jos kokee pärjäävänsä muutenkin.

Kyse ei ole tasapäistämisestä, vaan päinvastoin. Malli ohjaa yksilön omaan vastuunkantoon ja markkinaehtoisuuden kasvuun. Universaali perustulo mahdollistaa useiden julkisten ja varsin raskaiden hallintokoneistojen purkamisen. Kun yksilöllä on aito taloudellinen turva, hän kantaa myös itse suuremman vastuun omista valinnoistaan ja palveluntarpeistaan vapaammilla markkinoilla. Tähän ajatusmalliin voisi olla hyvä oppia ja ennenkaikkea poisoppia mallista, joka ruokkii minimipanosta ja yksilön passiivisuutta; jokuhoitaa-kulttuuria. Moderni ajattelu yhdistää raikkaasti erilaiset ideologiat eikä poissulje järkevyyttä tai vastusta vastustamisen vuoksi, kuten nykyisessä mallissa on tapana roolittaa osapuolia. 

Työ vaihtoehtona ja merkityksen lähteenä

Tutkimustulokset siitä, että suuri osa suomalaisista käy töissä ainoastaan rahan takia, on huolestuttava signaali. Se kertoo ilmapiiristä, jota ohjaavat pelko ja vähäinen luovuus – tila, joka on jo ollut vahingollinen niin liike-elämälle, innovaatioille kuin kansantalouden vauraudelle. Minimipanos puuduttavassa suorittamisilmapiirissä ei luo uutta arvoa. Rutiineissa pyöriminen hiljakseen on helppoa kenelle vain, oman työn kehittäminen ja tuloksellisuus edellyttää aktiivisuutta ja toimeliaisuutta. Sellaista ei tahdo syntyä, jos ihminen käy työssä vain rahan takia. 

Edellä kuvatun vuoksi esimerkiksi omalla kohdallani olen päättänyt hakeutua vain tehtäviin, jotka luovat minulle merkitystä tuon elämäntavassamme välttämättömän rahavastikkeen lisäksi. Olen myös päättänyt maksimitason palkkatoiveelleni näissä olosuhteissa. Se on kohtuullinen tehtävän kuin tehtävän osalta kokemus- ja koulutustaustaani nähden. Sovitut tavoitteet, sopivat askelmerkit ja menoksi - keinot eivät ole ihmeellisiä, ne vain pitää tunnistaa ja ottaa käyttöön. 

Kun kohtuullinen kansalaispalkka, jonka määrittelystä vastaavat toki asiantuntijat, takaa perusturvan, työn tekemisestä tulee aktiivinen ja tietoinen valinta. Usea meistä nauttii jostakin merkityksellisestä tekemisestä, koska "ihmisluonto" haluaa toteuttaa itseään ja kehittyä. Jos yhteiskuntana ymmärrämme nostaa kansalaiset Maslown hierarkiassa jo lähtökohtaisesti ylemmille tasoille, tämä valinta ei voi olla täysin virheellinen. Luonnollisesti alkuhuuma tuottaa duckcurve-tyyppisen notkahduksen työelämässä, mutta pian huomataan, miten mukavaa on kuulua yhteisöön ja olla tarpeellinen tavalla, joka on myös itselle motivoivaa. Vauhtipyörä vaatii hetken työntövoimaa lähteäkseen liikkeelle.

Toisin sanoen: kun ihminen valitsee työn tekemisen pakon sijasta omasta halustaan ja merkityksellisyyden kokemuksesta käsin, hänen motivaationsa ja luova kapasiteettinsa pääsevät valloilleen. Tällöin yksilö antaa työlleen ja työyhteisölleen moninkertaisesti enemmän, mikä vauhdittaa koko yhteiskunnan kehitystä ja menestystä. 

Mallissa myös ulosmitattaisiin työn todellinen hinta. Kun ihminen pääsee valikoimaan tekemisiään, joudutaan epäsuosituista tehtävistä maksamaan se hinta, joka niistä onkin syytä maksaa, koska tehtävät ovat epäsuosittuja. Kevyet ja mukavat tehtävät - vaativatkin, tulevat täytetyksi pienemmälläkin palkalla, koska ihminen haluaa niitä tehdä luonnostaan täyttäessään perustarpeiden "yläpalkkeja". 

Katse tulevaisuuteen

Suomen menestys tulevina vuosikymmeninä ei rakennu raskaalle byrokratialle eikä reaktiivisille hätäratkaisuille. Meillä on vahvat peruselementit – luonto, metsät, puhtaus, turvallisuus ja korkea sivistystaso sekä karun taiteellinen viba – jotka luovat raamit hyvälle elämälle.

Horjahtanutta taloustasapainoa ei korjata pakolla, vaan uudistamalla rakenteet sellaisiksi, että ne tukevat yksilön vapautta, luovuutta ja aitoa vastuunottoa. Kun yhdistämme älykkään teknologian suoraviivaiseen perusturvaan, luomme pohjan yhteiskunnalle, joka on paitsi taloudellisesti kestävä, myös aitojen ja onnellisten ihmisten koti. Joskus voi jopa seikkailla! 

Mitä muuta ihminen voi tarvita?