tinkering humanity - ihmisyyttä käpälöimässä

the pyramids, built with sheer human strength and simple tools, make me wonder about our journey. how have we changed, and what will future humans think of us? i see the ancient builders as almost semi-human, trapped in a brutal system, their dignity lost in a sea of muscle and powerlessness.

today, we follow the same pattern, just on a grander scale. we've evolved, using machines to amplify our destructive and restorative powers. but how will machine power and future AI shift our perspective?

we started with human power, then added machine power. automation brought collective assistance, but customization was limited. now, machine intelligence opens new possibilities. what can machines learn? what is learning, and what are we even striving for?

cars and vehicles showcase how machine power and intelligence can empower individuals. phones and smart devices offer a different kind of assistance, less physical but still impactful. these tools have reshaped our world, and now we reach for the stars with new vehicles.

competition is ingrained in us. i spoke to someone who dreaded being last, unable to imagine accepting machine power or psychedelics to avoid it.  just opposite for me.  i want to understand myself in that situation, free from norms and driven by curiosity about humanity. winning would be nice, but that thought makes me laugh. why to position myself to be better or worse than someone else? why?

i believe the digital world should engage all our senses, even that elusive sixth one. experiences are subjective, so can virtual and physical realities become truly comparable? i envision a hybrid model, where virtual input triggers physical sensations, blurring the lines between real and artificial.

we're already enhancing ourselves with devices to overcome limitations, but the goal is evolving. it's not just about fixing problems, but pushing human capabilities beyond the norm, even tinkering with the brain itself. it's natural to explore this, but have technical aids truly enhanced us, or just restored 'normal' function?

resisting brain tinkering seems futile in the long run. our ability to heal ourselves has upset the balance. overpopulation and resource depletion have created an unsustainable world, a gilded cage we can't escape.

it's a tough dilemma. the pyramids represent brutal exploitation, while today's excessive empathy has led to its own imbalance. i'm just observing, not judging.

we need more space, hence space exploration. but it saddens me that our greed has damaged this beautiful planet, shrinking biodiversity and leading to unknown consequences.

we need a fundamental reassessment. what's enough for a good life? these questions are tough because they challenge deep-seated beliefs. our planet can't handle our numbers and consumption. we need new values, moderation, and space exploration. technology can help, but remember, species come and go.

i want to believe we can change, embracing moderation and a "heal" culture. can we find balance between material pleasures and actions that benefit our planet? perfection is often wasteful. maybe "good enough" is truly enough.

pyramidit rakennettiin fyysisillä voimavaroilla, ihmisen omin voimin, apuna vain joitakin työvälineitä ja keksintöjä. millainen on ollut kehityskulku tähän päivään, miten ihminen ja ihmisen rooli ovat muuttuneet ja millainen on tulevaisuuden ihmisen ajatus tämän päivän ihmisestä.

näen nuo pyramidien rakentajat ja rakennuttajt jonkinlaisina puoli-ihmisinä, raadollista roolitusta, ihmisarvon epäsuhtaa ja lihasmassaa. lihasvoimaa tai armottomaan ratkaisuun johtanutta voimattomuutta. annettua ja ylläpidettyä valtaa ilman sääliä tai ihmisarvoa.

miltä me näytämme tulevaisuuden ihmisen silmin? toteutamme samaa kaavaa kuin pyramidien ajan ihmiset, teemme kaiken vain tehokkaammin ja kattavammalla tuho- tai korjausvoimalla. pystymme enempään kerralla. sikäli olemme kehittyneet, käyttämällä mm. konevoimaa. 

kuinka konevoima ja tulevaisuuden älykäs konevoima muuttaa näköalaa. oli siis ihmisvoima, jonka tueksi tuli konevoima. automaation kanssa konevoima on pitkälti palvellut kollektiivisesti erilaista avusteisuutta. räätälöinti on ollut suhteellisen vähäistä. näköalan avaa myös koneen älykkyys: mitä ja miten kone voi oppia, mitä oppiminen on ja mitä ylipäänsä tavoittelemme?

auto ja kulkuvälineet ovat mielestäni yksi parhaista esimerkeistä, kuinka konevoimaa ja älykkyyttä voidaan tuoda yksilötason tukivälineistöön erittäin vaikuttavalla tavalla. puhelin ja älylaitteet toki toinen vastaava kategoria, mutta niiden avusteisuus on vähemmän fyysistä. auto ja kulkuvälineet ovat muuttaneet ihmisen maailmankuvaa ja ymmärrystä. tavoittelemme nyt avaruutta jo uusin kulkuvälinein. 

kilpailu liittyy läheisesti elämäntyyliimme. Keskustelin erään henkilön kanssa kilpailemisesta ja hän mainitsi, ettei voisi kuvitellakaan olevansa kilpailun viimeinen. se oli hänelle kauhistuttava ajatus. en tiedä, olisiko hän valmis ottamaan vastaan konevoimaa (tarkoitan myös älyä) tai psykedeelejä välttääkseen viimeisen sijan. sitä en tullut kysyneeksi.

kerroin hänelle ajattelevani täysin toisin. haluaisin tietää ja tuntea itseni ja toimintatapani siinä tilanteessa kun olen viimeinen. olen kenties kasvanut ulkokohtaisuuden raamista niin, että normit eivät tavoita, tai en itse tavoittele niitä. uteliaisuus ihmisyyttä kohtaan on vahvempi kannustin kuin sijoittuminen suhteessa muihin. hyvähän se tietysti olisi tuntea itsensä myös ns. voittamisen hetkellä, mikä ajatus naurattaa juuri nyt. 

joskus olen maininnut, että digitaalisen maailman tulee kattaa kaikki ihmisaistit: näkö-, kuulo-, tunto-, haju- ja makuaisti.  Sekä kuudes aisti, jonka käytön osaamme vielä heikosti. 

kokemushan on aina subjektiivinen ja mieleni juoksee jo ajatukseen virtuaalisesta maailmasta ja sen kokemisesta. voiko kahta edellä kuvattua kokemuksellisuutta viedä tasolle, jolla ne olisivat täysin rinnasteisia. uskon hybridimalliin. virtuaalimaailma voi tuottaa syötteen, joka aktivoi fyysisen kokemuksen; lopulta kyse on aistiemme manipuloinnista. kuinka virtuaalimaailma kykenee nuo syötteet tuottamaan autenttisesti, ratkaisee ihmisen fyysisen kokemuksen aitouden. erittäin kiinnostava aihe!  

tällä hetkellä ihmiseen liitetään laitteita ja lisäosia, jotka avustavat erilaisissa vajaavuuksissa ja puutteissa. samalla viedään eteenpäin ajatusta, ei vain näiden nyt tuntemiemme ja käsittämiemme puutteiden ja vajaavuuksien kattamisesta ja korvaamisesta - tilanteen palauttamisesta normaaliksi, vaan ihmisen kyvykkyyden nostamisesta uudelle tasolle kognitiivisesti tai muulla ei konkreettisella tasolla. Aivojen käpälöintiä. 

aivot ovat fyysinen elin. Olemme kautta aikain korjanneet ja käpälöineet erilaisia elimiä. on vain luonnollinen ihmisen kehityskulku ryhtyä nyt todenteolla käpälöimään aivoja. olemmeko saaneet parannettua ihmisen suorituskykyä teknisillä apuvälineillä - tarkoitan, että voiko tekopolvilla juosta maailmanennätyksen vai ovatko nämä apuvälineet tehty palauttamaan ns. normaali toimintakyky.

aivojen käpälöinnin vastustaminen on kenties turhaa, kun asiaa tarkastelee vuosituhansien aikajanalla. tosiasia on, että ihmisen kyky käpälöidä itseään ja korjata murtumia ja parantaa sairauksia on johtanut osaltaan epätasapainoon. koska emme toimi kuten luonnon kiertokulku edellyttää, meitä on ylimitoitetusti suhteessa planeetan kantokykyyn. koska olemme älykkyyttämme ottaneet käyttöön tehokkaasti luonnonvarat, kulloinkin valtaapitävien tahojen johdolla, olemme rakentaneet mahdottoman maailman. emme pääse ulos luomastamme himmelistä, koska kaikessa inhimillisessä hyvyydessään, se onkin aiheuttanut epätasapainotilan, joka on muuttunut hiljalleen sietämättömäksi. 

dilemma on vaikea: toisaalta pyramidien rakentaminen raadollisuudessaan näyttäytyy hirveänä ja julmana kollektiivisen lihasmassan hyväksikäyttönä ja toisaalta nykyaikamme ylimitoitettu empatia on johtanut epätasapainoon, jota perustellaan inhimillisyydellä. toivon ymmärrystä edellisille kappaleille, totean tilanteen, en ota kantaa. 

jotta voimme selviytyä tarvitsemme enemmän elintilaa, mikä puoltaa avaruuden tutkimista ja tuon elintilan löytämistä. toisaalta suren suuresti sitä, että kyltymättömyytemme on luonut tämän tilanteen, jossa kaunis planeettamme muuttuu epäsuotuisaksi yhä useammalle lajille. lajien kirjo kapenee, mikä taas johtaa johonkin. 

elämän fundamenttien täydellinen uudelleenarviointi on tarpeen. mikä on riittävää ihmiselle? mikä on kohtuullisen hyvää elämää ja hyvän elämän mitta; sekä laajuudessa, syvyydessä että pituudessa? nämä ajatukset ovat monelle vaikeita käsiteltäviä, koska ne pureutuvat syvällä oleviin fundamentteihin.

tosiasia on, että planeettamme ei siedä tätä ihmismäärää näillä kulutustottumuksilla, jotka omaamme. arvojen uudelleenarviointi, elämän kohtuullistaminen tällä planeetalla ja avaruuden  potentiaalit; nykyteknologia avustaa meitä edellä mainituissa. totta on myös, että lajeja on syntynyt ja kadonnut tällä planeetalla. näin voi käydä myös nykyihmiselle. 

haluan uskoa ihmisen kykyyn kohtuullistaa elämäänsä, ymmärtää kaiken tekemisen kuluttavuuden. haluan uskoa, että haluat teoillasi pyrkiä kohti "heal" (mielestäni erinomainen sana tähän yhteyteen), hoivaamisen ja huoltamisen kulttuuria planeettaamme varten. mikä on kohtuullinen määrä perinteisiin materiaan liittyviä nautintoja ja mikä osuus teoistasi edistää planeettamme hyvinvointia tai ainakin pyrkii välttämään turhan rasitteen luomista. täydellisyyden tavoittelu johtaa useassa tapauksessa hukkaan: voisiko riittävän hyvä riittää jossakin määrin? 

the translation was made with Google Gemini Advanced, thank you for the excellent service.